Marja-Leena Kemppainen

kunnallisneuvos, työnohjaaja STOry
Marja-Leena Kemppainen

"Arjen turva kuuluu jokaiselle"


"Kolmenkymmenen vuoden kokemus kuntapäättäjänä, kausi kansanedustajana ja puheenjohtajuudet useissa kansalaisjärjestöissä sekä puoluetoiminnassa ovat luoneet minulle vahvaa pohjaa yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön"


"Laaja-alainen terveydenhuollon koulutukseni ja -työurani asiakas- ja johtotehtävissä sekä sosiaalialan vapaaehtoistyö ovat tuoneet arjen todellisuutta"




Yhteystiedot: kempmarlee[at]gmail.com | marja-leena.kemppainen[at]ouka.fi | p. 044 260 4290

KALENTERI


Pe 12.4 klo 10 - 12 ja 15 - 16.30: Rotuaari
klo 13-15: Oulun viittomakielisten aluefoorumi-paneeli , Valtteri-koulu.
klo 17-18.30: Kempele K-supermarket.

La 13.4 klo 10-16: Rotuaari

Marja-Leena


Kolmekymmenen vuoden kokemus kuntapäättäjänä, kausi kansanedustajana ja puheenjohtajuudet useissa kansalaisjärjestöissä sekä puoluetoiminnassa ovat luoneet minulle vahvaa pohjaa yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön. Laaja-alainen terveydenhuollon koulutus ja -työura asiakas- ja johtotehtävissä sekä sosiaalialan vapaaehtoistyö ovat tuoneet arjen todellisuutta.

Olen Oulun kaupungin valtuutettu ja Tarkastuslautakunnan puheenjohtaja. Pohjois-Pohjanmaan Sote- ja maakuntauudistuksen valmistelussa olen tiiviisti mukana poliittisissa valmisteluryhmissä. Auta Lasta ry:ssä ja Oulun Seudun Muistiyhdistyksessä toimin hallituksen puheenjohtajana. Olen KD:n Puoluehallituksen varajäsen ja Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun piirihallituksen varapuheenjohtaja.

Konkreettisen palaute toiminnastani on Presidentti Sauli Niinistön minulle myöntämä kunnallisneuvoksen arvo vuonna 2017.


Perheeseeni kuuluu puolisoni ja perhekuntaamme kaksi lasta puolisoineen sekä viisi lastenlasta jotka kutsuvat minua Ämmiksi. Yhden lapsenlapsemme arki mahdollistuu pyörätuolin kautta. Vapaa-aikana tykkään liikkua, neuloa, mökkeillä sekä osallistua vapaaehtoistoimintaan.

Mattopyykillä
Mökkimaisemissa

Olen myös työnohjaaja ja työyhteisövalmentaja. Toimin edelleen työnohjaajana ja työhyvinvointikorttikouluttajana. Yksi keskeisimmistä teemoistani on henkilöstön työssä jaksaminen ja sen tukeminen. Hyvinvoivat työntekijät tuottavat lasten, nuorten, ikäihmisten ja eri vammaisten laadukkaita palveluja. Omaishoitajat ovat myös läheistensä hoitajia. Yrittäjyys luo työtä ja työ tuo verotuloja joilla mahdollistetaan tarvittavia palveluja kansalaisille.

TYÖKOKEMUS


Työhyvinvointikorttikouluttaja, Oulun kaupunki/Konsernipalvelut 2016-
Työhyvintointikoordinaattori/Työsuojelupäällikkö, Oulun kaupunki/Sosiaali- ja terveystoimi/Henkilöstöpalvelut 3/2010 – 11/2015
Palveluesimies, Oulun kaupunki/Sosiaali- ja terveystoimi/Terveydenhuolto/Keskitetyt erikoispalvelut 6/2007 – 2/2010
Osastonhoitaja, hallinnon erityistehtävissä ja opiskelijaterveydenhuollossa, Oulun kaupunki/Sosiaali- ja terveystoimi/Avoterveydenhuolto 7/2006-5/2007
Työyhteisökouluttaja, Oulun Työterveys/Kehittämis- ja konsultaatioyksikkö 8/2005 – 7/2006
Vs. ylihoitaja, Oulun kaupunki/Sosiaali- ja terveystoimi/Avoterveydenhuolto, 11/2004 – 8/2005
Projektityöntekijä, Oulun kaupunki/Sosiaali- ja terveystoimi/Avoterveydenhuolto, 4-10/2004
Osastonhoitaja, Oulun kaupunki/Sosiaali- ja terveystoimi/Avoterveydenhuolto, 10/1990-5/2007
Hoitotyön vastuuhenkilö STM:n /Pateniemen suuralueen Lähipalveluprojektinjohtoryhmän jäsen 1995 - 1996, Pateniemen aluehallintokokeilu, 1993 – 1996
Osastonhoitaja, Kuurojenkoti Runola, 1/1990 – 10/1990
Ma. terveydenhoitaja ja terveydenhuoltosihteeri, Oulun kaupunki Terveysvirasto, 3/1989 – 12/1989
Vs. osastonhoitaja (20 h/vk), Ii-Kiiminki – alueen kansanterveystyön kl, ODL, 1/1989 – 3/1989
Vs. osastonhoitaja, Ii-Kiiminki – alueen kansanterveystyön kl, Haukiputaan ta, 9/1987- 12/1988
Sairaanhoitaja, Oulunsuun sairaala, 7/1985 – 7/1987
Ma. johtajatar, Oulun Seudun Mäntykoti ry, 1/1885 – 6/1985
Terveyskeskusavustaja, Oulun kaupunki/Terveysvirasto, 10/1980 – 8/1983
Osastoavustaja, Oulunsuun sairaala, 9/1977 – 10/1980
Vs. osastoavustaja, Oulun Yliopistollinen keskussairaala, 6/1977 – 8/1977
Ma. osastoavustaja ( 20 h/vk ), Oulun Yliopistollinen keskussairaala, 8/1977 – 9/1977
Toimistoapulainen ja puhelinmyyjä, OTK - Oulun Lihanjalostus, 11/1973 – 6/1976


Opiskeluvuosina eripituisia sijaisuuksia Oulunsuun sairaalan, Yliopistollisen keskussairaalan ja terveyskeskus- sairaalan osastoilla ja poliklinikoilla osastoavustajan, terveyskeskusavustajan, mielisairaanhoitajan, sairaanhoitajan, erikoissairaanhoitajan ja yöylihoitajan tehtävissä. 12-vuotiaasta lähtien kesäisin kotiapulaisen ja baariapulaisen tehtävissä,

TUTKINNOT ja KOULUTUKSET



TUTKINNOT

Terveydenhoitaja, AMK Oulun seudun ammattikorkeakoulu, 2009.
Johtamisen erikoisammattitutkinto (37 ov) Markkinointi-instituutti, 2005.
Sosiaali- ja terveysalan työnohjaajakoulutus (25 ov).Oulun yliopisto, 2000.
Terveydenhoitaja/erikoissairaanhoitaja, Oulun sairaanhoito-oppilaitos, 1987.
Sairaanhoitaja Oulun sairaanhoito-oppilaitos, 1984.
Vastaanotto-osastoavustaja Oulun sairaanhoito-oppilaitos, 1977.
Keskikoulu Haukiputaan peruskoulun yläaste, 1973.


KIELIKOULUTUS

Työelämän englantia – koulutusohjelma, Markkinointi-instituutti, Oulu, 09/2009- 12/2009
English Language Certificate (10 pv). House of English, Brighton, 2001.
Yksityinen viittomakielen opetus, Kuurojenkoti Runola, 1990.
Viittomakielen kurssi (38 h), Kuurojen Liitto ja Ammattikasvatushallitus, 1980.


MUU KOULUTUS

Työhyvinvointikortti – kouluttaja, Työturvallisuuskeskus, 2014.
Työturvallisuuskortti -kouluttaja, Työterveyslaitos, 2013.
Työsuojelupäällikkökurssi, Työterveyslaitos, 2013.
Työhyvinvointikortti Työterveyslaitos, 2013.
Työhyvinvointivalmentaja, OAMK ja Tampereen yliopisto, 2011.
Työsuojelupäällikkönä kunnassa – kurssi 3 pv, Työterveyslaitos, 2010.
Työsuojelupäällikön perustieto - kurssi 3 pv, Työterveyslaitos, 2010.
Työterveyshuollon koulutus terveydenhoitajille (7 op), Työterveyslaitos, 2006.
Valtakunnallinen maanpuolustus 79. jatkokurssit, Maanpuolustuskorkeakoulu, 2006 ja 2010.
Verkostokonsulttikouluttajakoulutus (12 op), Stakes, 2006.
Tietotekniikan A-ajokortti, Oulun Aikuiskoulutuskeskus, 2004.
155. Valtakunnallinen maanpuolustuskurssi (5 vko), Maanpuolustuskorkeakoulu, 2000
Talouspolitiikka 2000+, Sitra, 1999
Työpaikkakouluttajakoulutus (70 h), Opetushallitus/POHTO, 1996
Julkisyhteisöjen taloushallinnon perusteet – opintojakson luentoja (40 h), Pohjois-Pohjanmaa Kesäyliopisto, 1995
Lähijohtajuuden perusteet jatkolinja (15 ov), Oulun terveydenhuolto-oppilaitos, 1994
Osastonhoitajien hallinnollinen koulutus (4 ov), Tampereen Yliopiston täydennyskoulutus- keskus, 1994
Neuvottelutaidon ja esitystekniikan kurssi (15 h), Oulun Kansalaisopisto, 1978.

LUOTTAMUSTOIMET


OULUN KAUPUNKI
Tarkastuslautakunnan puheenjohtaja 6/2017–.
Sote- ja maakuntauudistusta valmistelevan poliittisen laajan ohjausryhmän jäsen 2017-.
Sote- ja maakuntauudistusta valmistelevan poliittisen seurantaryhmän jäsen 2017-.
Kaupunginjohtajan valintaa valmisteleva työryhmä 2016.
Pohjois-Pohjanmaan PoPSTer hankkeen poliittisen ohjausryhmän jäsen 2015 - 2017.
Pohjois-Pohjanmaan PoPSTer hankkeen hallinnollisen ohjausryhmän jäsen 2016 – 2017.
Pohjois-Pohjanmaan PoPSTer hankkeen johtoryhmän jäsen 2016 - 2017.
Suomi100 – juhlavuositoimikunta 2015 – 2017.

Talouden tasapainottamisen poliittinen työryhmä jäsen 2015.
Talouden tasapainottamisen poliittinen ohjausryhmä 2014.
Kuntajakoselvitystyön ohjausryhmän jäsen 2014 - 2015.
Uusi Oulu yhdistymishallituksen jäsen 2010 - 2012.
Uusi Oulu yhdistymishallituksen työvaliokunnan jäsen 2010 - 2012.
Uusi Oulu johtamisjärjestelmätoimikunnan jäsen 2010- 2012.
Uuden Oulun henkilöstön nimeämistoimikunta jäsen 2011 – 2012.
Uuden Oulun juhlatoimikunta jäsen 2011 - 2013.

Monikuntaliitos valmistelutyöryhmän ja puheenjohtajiston jäsen 2009 - 2010.
Kaupunginvaltuutettu 1989–.
Kaupunginhallituksen jäsen 2009 – 2010.
Kaupunginhallituksen varajäsen 2005 – 2008, 2011 – 5/2017.
Valtuustoryhmän puheenjohtaja 1993 - 1997.
Valtuustoryhmien puheenjohtajien toimikunta 1997 - 1999 ja 2001.
Kunnallinen vammaisneuvosto jäsen 2005- 5/2017.

Sosiaalijaosto/Yksilöasiainjaostossa kaupunginhallituksen edustaja varajäsen 2005 - 2007 ja jäsen 2007 – 5/2017.
Oulun Työterveyden johtokunnassa kaupunginhallituksen edustaja varajäsen 2009 - 2012.
Kuntaliitosneuvottelutyöryhmä jäsen 2005 – 2008.
Monikuntaliitostoimikunta jäsen 2009 – 2010.
Palvelusäätiön valtuuskunta varajäsen 1997 - 2000.

Sosiaalilautakunta varajäsen 1989 - 1992.
Sosiaalilautakunta perhehuoltojaosto jäsen 1989 - 1990.
Kulttuurilautakunta varajäsen 1993 - 1996.
Suomen valtiollisen merkkivuoden 1809 – Oulun toimikunta jäsen 2007 - 2009.
J.W. Snellman 200 vuotta – juhlatoimikunta jäsen 2004 - 2006.
Ammatillisen aikuiskoulutuksen johtokunta jäsen 1991.

Kuntalakitoimikunta jäsen 1995 - 1996.
Kunnan keskusvaalilautakunta jäsen 1993 - 1996.
Vaalilautakunta jäsen 1991,1992,1994.
Läänin keskusvaalilautakunta varajäsen 1995 - 1996.
Hallinnon kehittämistyötä johtava toimikunta varajäsen 1989 - 1990.

EDUSKUNTA
Kansanedustaja, Oulun vaalipiiri, 1999–2003.
Talousvaliokunnan jäsen 1999-2003.
Maa– ja metsätalousvaliokunta jäsen 1999-2003.
Asuntoneuvosto jäsen 1999-2003.
Lapsen Puolesta ryhmä jäsen 1999-2003.
Arsenalin tarkastuslautakunta varajäsen 1999-2003.
Kotitalouden tukirengas varajäsen 1999-2002, puheenjohtaja 2002 - 2003.
Vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunta jäsen, Puolustusministeriö, 2001- 2005.
Luonnonvarainneuvosto varajäsen, Maa- ja metsätalousministeriö, 2003 - 2005.
Luonnonvarainjaosto jäsen, Maa- ja metsätalousministeriö, 2003 - 2005.
Tarkastuslautakunta jäsen, Kuntien eläkevakuutus (Keva), 2005 - 2008.
Kuntavaltuuston jäsen ja ryhmäpuheenjohtaja 2009 – 2012, Kuntaliitto.

KRISTILLINEN LIITTO JA KRISTILLISDEMOKRAATIT
Vaalitoimikunnan puheenjohtaja 2015–.
2. Puheenjohtaja 2003 - 2005.
Puoluehallitus jäsen 1996 -1 999, 2004 - 2005, 2008 – 2010, 2014-.
Puoluehallituksen työvaliokunta jäsen 2010 -2010.
Puoluehallitus varajäsen 2006 - 2007, 2011 - 2013.
Puoluevaltuusto jäsen 1994 - 1995.
Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun piirihallitus jäsen 1989. –
Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun piirihallitus varapuheenjohtaja 1998 – 2003, 2006 - 2007, 2010 - 2013.
Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun piirihallitus puheenjohtaja 2004 - 2005 ja 2008 – 2009.
Oulun paikallisosaston johtokunta jäsen 1989 - 2001.
Oulun paikallisosaston puheenjohtaja 1993 - 1998.
Kristillisdemokraattiset Naiset ry puheenjohtaja 2014 - 2015.
Pohjois-Pohjanmaan Naispiirin johtokunta jäsen 1989 - 1990, 1997 – 2005, 2008-.
Pohjois-Pohjanmaa Nuorisopiirin perustaja- ja hallituksen jäsen 1990 -1992.

Hallituksen puheenjohtaja 2001- 2012, kunniapuheenjohtaja 2013 -, Keliakialiitto ry.
Hallituksen jäsen 1985 -1995, hallituksen puheenjohtaja 1995-, Auta Lasta ry.
Hallituksen jäsen 2002 - 2006, 2009 - 2012, hallituksen puheenjohtaja 2007- 2008, 2013-, Oulun Seudun Muistiyhdistys ry.
Hallituksen jäsen 1999 - 2003, varapuheenjohtaja 2003 - 2006, hallituksen puheenjohtaja 2006 - 2018, Juntusten sukuseura ry.
Liittokokousedustaja 2000 ja 2009, Tehy.
Perustajajäsen ja puheenjohtaja 1978 - 1982, Oulun vastaanotto-osastoavustajat ry.
Hallituksen varajäsen, Lastensuojelun Keskusliitto ry 2005 - 2006.
Hallituksen jäsen 1978 - 1982, Suomen Vastaanotto-osastoavustajat ry.
Asiakasneuvoston jäsen 2007 -, Osuusliike Arina
ME- avioliittotyössä isäntäparina yhdessä puolison kanssa 2005 - 2006.
ME- avioliittotyössä Pohjois-Suomen maallikkovastaavina yhdessä puolison kanssa 2009 – 2010.
ME- avioliittotyössä Oulun yhteisössä, vapaaehtoistyössä eri tehtävissä 2010-.
Lippo –Ladyt, naispesäpallon tukiryhmän varapuheenjohtaja 2003-2005, puheenjohtaja 2006.

Yli neljänkymmenen vuoden aikana aktiivinen vapaaehtoistoimija ja vastuunkantaja useissa potilas- ja hyväntekeväisyysjärjestöissä sekä seurakunnassani.


ANSIOMERKIT


Kunnallisneuvos, Tasavallan Presidentti 2017.
Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ansioristi, Tasavallan Presidentti 2006.
Kuntaliiton kultainen ansiomerkki, Kuntaliitto 2011.
Kuntaliiton kunniamerkki, Kuntaliitto 2012.
Kultainen kunniamerkki, Keliakialiitto 2012.
Hopeinen kunniamerkki, Oulun seudun muistiyhdistys 2014.

KIRJOITETTUA


Arjen turva kuuluu jokaiselle

Marja-Leena Kemppainen


Minulla on ollut ilo elää, tehdä työtä ja toimia luottamustehtävissä sekä vapaaehtoistyössä aloilla, joiden kautta olen päässyt kohtaamaan monenlaisten ihmisten arkea. Se mikä on toiselle itsestään selvää, on toiselle ulottumattomissa. Arjen turvaan vaikuttavat monet tekijät. Keskeistä on katto pään päällä, jokapäiväinen leipä, vaatetus, turvallinen elinympäristö ihmissuhteineen sekä terveys.

Turvaan tarvitaan säännöllinen toimeentulo. Työn puuttuminen vie pohjan toimeentulon turvasta ja liian usein alentaa myös itsetuntoa. Jokaisella kykenevällä ihmisellä on oikeus työhön. Ikävä kyllä se puuttuu vielä liian monelta. Vähintään yhdellä perheenjäsenellä tulee olla työpaikka. Yrittäjyys synnyttää työpaikkoja, siksi yrittäjyyttä tulee helpottaa eri keinoin. Erityisryhmien työllistäminen tulee olla velvoite. Työn myötä saadaan verotuloja ja näin kuntien ja valtion tulot kasvavat.

Vauvasta vaariin tarvitaan erilaisia ennaltaehkäiseviä, tukevia ja korjaavia palveluja. Tarvitaan tukea lapsiperheiden arjen turvaamiseksi, laadukasta varhaiskasvatusta, perusopetusta, ja ammatillista koulutusta. Eri ikäisten koti- ja hoivapalvelujen tulee olla laadukkaita ja turvallisia. Erityisryhmien palveluissa tulee huomioida heidän erityistarpeensa liittyen asumiseen ja tukitoimiin. Terveys- ja sosiaalipalveluiden tulee olla saatavilla nykyistä nopeammin ja yksilöllisemmin. Pitkät jonotusajat lisäävät ihmisten sairautta ja pahoinvointia sekä usein lisäävät kustannuksia. “Henkilöstö on voimavara” - fraasi pitää paikkansa. Hyvin johdettu ja hoidettu henkilöstö osaa ja jaksaa tuottaa laadukkaita palveluja. Tässä työssä tahdon olla mukana.


Kysymyksiä Marja-Leenalle

Auta Lasta ry:n toiminnanjohtaja Pertti Kukkosen haastateltavana 2017


-Onnea puheenjohtajamme, kuluvana vuonna kunnallisneuvoksen arvonimen saanut Marja-Leena. Urheilukysymys miltä nyt tuntuu?

-Kiitos, tuntuu hyvältä ja vähän hämmentävältäkin. Kunnallisneuvoksen nimi ja arvo on kunnianosoitus kaikelle sille työlle mitä olen saanut tehdä työurallani, luottamustehtävissä ja vapaaehtoistyössä elämäni aikana. Arvostan saamaani huomionosoitusta suuresti ja nöyrin mielin otin sen vastaan.

-Suomen satavuotisjuhlien huipennus eli itsenäisyyspäivä on tämän haastattelun aikaan aivan ovella. Reilun vuoden kuluttua Auta Lasta ry on aloittamassa oman puolivuosisatansa juhlimista. Millaisia ajatuksia nämä juhlat sinussa herättävät?

-Suomi100 –juhlavuoden teema ”yhdessä” yhdistää mielestäni molempia juhlijoita. Suomi100- juhlavuotta on todella tehty yhdessä. Vuoden aikana eri tapahtumat ja juhlallisuudet ovat keränneet valtavan määrän vapaaehtoisia tukemaan virallisia toimijoita tapahtumien ja tilaisuuksien järjestämisessä. Itsenäisyys ja sen säilyttäminen ei ole ollut itsestäänselvyys vaan sen eteen on jouduttu jopa taistelemaan. Sotien jälkeen rakennettu Suomi on vaatinut työtä sekä sisua. Suomalaiset arvostavat itsenäisyyttämme ja myös näyttävät sen arvokkaasti juhlimalla yhdessä. Auta Lasta ry:n historiassa on samoja piirteitä. Vapaaehtoistyöstä käynnistynyt ja kehittynyt laaja- alainen tehtäväkenttä lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen parissa ei aina ole ollut itsestäänselvyys. On ollut myös omat ”sotavuotemme”. Tänään saamme olla kiitollisia työstä mitä saamme tehdä lasten ja nuorten hyväksi. Auta Lasta ry:n tulevaa juhlavuotta valmistelemme osittain vapaaehtoistoimin. Arvostamme työtämme ja yhteistyökumppaneitamme. Tavoitteemme on juhlistaa 50-vuotistaivaltamme arvokkaasti yhdessä Auta Lasta -ystävien kanssa.

-Millaisena näet Auta Lasta ry:n tulevaisuuden juhlavuoden 2019 jälkeen uuden maakuntamallin ja Sote - ajan alkaessa?

-Toimintamme on pääosin erityisosaamista. Se on myös julkista toimintaa tukevaa. Olipa toimintamalli mikä tahansa on erityisosaamisellemme tarvetta. Pienen toimijan tulee jatkossakin huolehtia henkilökunnan hyvinvoinnista, osaamisesta ja sitä kautta laadukkaista palveluista.

-Lastensuojelu on ollut loppuvuoden aikana paljon esillä ikävissä uutisissa. Mitä mielestäsi meidän olisi tehtävä toisin niin täällä Oulussa kuin valtakunnallisestikin? Entäpä missä lastensuojelussa on mielestäsi onnistuttu?

-Lastensuojelutyön asema tulee arvioida lapsinäkökulmasta valtakunnan tasolla, asettaa tavoitteet ja resurssit tavoitteen mukaisesti vaikka lain kautta. Samaa arviointia tarvitaan myös Oulussa. Oulussa lastensuojelua on haluttu kehittää mutta ikävä kyllä toimenpiteet eivät ole riittäneet. Arvokasta työtä tekevillä sosiaalityöntekijöillä tulee olla sellaiset työolosuhteet että he pystyvät paneutumaan lapsen ja nuoren asioihin tarvittavasti. Lastensuojelutyössä kehittymistä on tapahtunut ns. ennalta ehkäisevässä perhetyössä, perheiden ja läheisten ottamisessa mukaan lapsen ja nuoren elämään sijoituksen aikana sekä jälkihoidossa. Tietenkin katson tätä kolmenkymmenen vuoden ajalta meidän toiminnoista käsin.

-Olet ollut aktiivisesti Auta Lasta ry:n luottamustehtävissä mukana jo kolmekymmentä vuotta. Jaatko tältä ajalta meille jonkin erityisen hauskan Auta Lasta -muiston.

-Toimintani alkuvuosina järjestettiin perinteiset Itsenäisyyspäivän ruokamyyjäiset. Olimme laittaneet kaikki valmiiksi jo edellisenä iltana. Pöydät notkuivat upeita käsitöitä ja herkkuja. Sitten selvisi, että talossa, missä myyjäiset pidettiin, oli useamman yön aikana epäily varkaista. Ei auttanut muu silloisen johtajan kanssa jäädä yöksi vahtimaan tavaroita. Emme nukkuneet juurikaan ja reagoimme jokaiseen risaukseen. Seuraavana päivänä seisoimme koko päivän tiskien takana. Jostain syystä meitä ei edes nukuttanut, nauratti vain. Myyjäiset onnistuivat yli odotusten. Edelleenkään tuota Itsenäisyyspäivän myyjäistapahtumaa ei voi nauramatta muistella.


Arvot ohjaavat välittämään

Marja-Leena Kemppainen, pääkirjoitus, Kevätkello 2016


Arvoja pohditaan monissa yhteyksissä ja usein varsinkin työhön ja sen kehittämiseen liittyvissä tilanteissa. Pohditaan työn ja toiminnan arvopohjaa. Yritykset ja yhteisöt hakevat myös usein imagollista lisäarvoa arvojaan julkistamalla. Toimintastrategiat pyritään laatimaan sellaisiksi, että ne kumpuaisivat tarkoin valituista, hyviksi koetuista arvoista. Arvot määrittävät senkin mitä me yksiöihmisinä pidämme elämässämme tärkeänä ja tavoittelemisen arvoisena. Arvot ohjaavat elämämme priorisointeja, tekojamme ja valintojamme. Asennoitumisemme toisiin ihmisiin, suhtautuminen työtovereihin ja lähimmäisiin laajemminkin on arvojen määrittämää.

Yhteiskunnassa sen lainsäädäntö ja muut normit heijastavat yhteiskunnan sen hetkistä arvomaailmaa. Monimuotoinen sosiaaliturva kuvastaa yhteiskunnan tukiverkoston arvojärjestystä. Päätettäessä taloudellisten resurssien kohdentamisesta ja jaosta päätösten perusteet nousevat yleensä arvoista ja niissä tilanteissa raha toimii valintojen ja ratkaisujen merkittävyyden mittarina.

Niin yhteisön kuin yksityisen ihmisenkin on hyvä aika ajoin pysähtyä miettimään, mikä meille elämässä on arvokasta ja mikä taas vähemmän tärkeää. Asettuminen kasvokkain oman arvopohjan kanssa kirkastaa niin tavoitteita kuin ihanteitakin. Tällöin tärkeiksi koetut arvot saavat olla näyttämässä kasvamisen ja kehittymisen suuntaa. Ne kertovat, minkä olisi muututtava tai oltava toisin, jotta kehitystä parempaan voisi tapahtua. Vaikka arvokeskustelu tuntuu nykyisin saaneen entistä korostuneemman roolin, ei pidä ajatella niin, että yhteisöjemme tai koko yhteiskuntamme elo tähän saakka olisi ollut eettisesti huteraa tai arvoköyhää. Monessakin mielessä on yhteiskuntamme aina ollut selkeän arvotietoinen eikä arvokeskustelu ole koskaan ollut meille täysin vierasta. Ehkä tämän päivän arvokeskustelu tulisikin ymmärtää niin, että meidän tehtävämme on pohtia, millä edellytyksillä monet jo aiemmin tiedossa olleet arvot ja ihanteet voisivat konkretisoitua ja tulla toimivaksi todellisuudeksi keskuudessamme. Ydinkysymys tässä pohdinnassa lieneekin se, mille perustukselle elämämme ja yhteiskuntamme arvotalo rakennetaan, jotta meillä jokaisella olisi hyvä ja turvallinen elämä ja voisimme iloisin mielin tehdä työtä yhteisten päämäärien hyväksi.

Yhdistyksemme toiminnan kulmakivenä on välittäminen. Miten välittäminen käytännössä toteutuu, perustuu yhdistyksemme strategiseen toimintasuunnitelmaan ja siinä valittuihin arvoihin inhimillisyys, yhdenvertaisuus ja luotettavuus. Vuoden 2016 tavoitteet ”Huolehikko nää”, ”Alakko nää” ja ”Tuukko nää” pitävät sisällään monenlaisia asioita ja toimintoja joiden myötä yhdistyksen perustehtävä toteutuu. Muistisairaiden ja heidän läheisten edunvalvonta ja arjen hyvinvointiin vaikuttaminen ovat yhdistyksen tärkeimmät tehtävät. Olemme yhdessä näin päättäneet ja sen eteen meidän kaikkien tulee tehdä työtä. Toimintamme tulee perustua valittuihin arvoihin ja meidän tulee myös jatkuvasti käydä arvokeskustelua niiden toteutumisesta sekä kyetä arvioimaan arvojamme uudelleen tilanteen niin vaatiessa. Arvotyöskentelyn on oltava jatkuvaa. Muuttuuhan ympäristömme ja jäsenistön tarpeetkin koko ajan. Olkoon alkanut toimintakautemme inhimillistä, yhdenvertaista ja luotettavaa välittämistä.


LAPSEN OIKEUDET JA KUULEMINEN HUOMIOTAVA SOTE-VALMISTELUSSA

Marja-Leena Kemppainen, pääkirjoitus, Auta Lasta -lehti 2016


Marraskuun 20. päivänä vietettiin jälleen Lapsen oikeuksien päivää. YK:n Lapsen oikeuksien sopimus on ollut Suomessa voimassa jo 25 vuotta. Sen tarkoituksena on luoda perusta lapsen oikeuksille. Jotta sopimus voi käytännössä toteutua, edellyttää se lasten oikeuksia turvaavaa ja edistävää lainsäädäntöä. Lastensuojelulaki on tällä sektorilla tunnetuin lapsia suojeleva laki.

Lapsen oikeuksien sopimuksen voimaantulon jälkeen ovat lasten oikeudet maassamme monelta osin vahvistuneet ja lasten asema parantunut. Suurin osa lapsistamme voi ja saa elää hyvää arkea. Emme kuitenkaan voi sulkea korviamme ja silmiämme siltä etteivät lasten oikeudet kaikilta osin toteudu yhtäläisesti. Todisteita tämän ongelman olemassa olosta saamme toistuvasti nähdä ja kuulla eri lähteistä, mm. lehdistä ja uutisista. Samaa viestiä välittävät myös lasten kanssa työskentelevät ammattilaiset ja asiantuntijat. Myös lapsiasiainvaltuutettu on rohkeasti tuonut julki työnsä kautta esille tulleita asioita. Jostain syystä em. tahojen välittämää huolta ei haluta kuulla riittävästi. Päättäjiltä unohtuu usein päätöksiä tehdessään lapsivaikutusten arviointi, vaikka sen merkitys ja tarpeellisuus pitäisi olla kaikkien päätöksiä tekevien tiedossa. Toivottavasti lapsivaikutusten arviointi on tulevaisuudessa välttämätön ja luonnollinen osa päätöksentekoa, eikä sitä koeta kustannuksia lisäävänä ja asioiden etenemistä hidastavana tekijänä. Sosiaali- ja terveydenhuolto ovat tärkeä ja keskeinen osa kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamista. Sosiaali- ja terveyspalvelut koskevat kaikkia lapsia, nuoria ja lapsiperheitä. Nyt työn alla olevan sote- ja maakuntauudistuksen valmistelijoiden tulee kiinnittää erityistä huomiota lasten oikeuksiin, lasten hyvinvointiin ja heidän kehityksensä turvaamiseen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä herkimmin haavoittuviin lapsiryhmiin, kuten esimerkiksi vammaisiin ja pitkäaikaissairaisiin lapsiin sekä lastensuojelun asiakkaana oleviin lapsiin. Heillä on usein myös suuri vaara joutua eriasteisen syrjinnän kohteeksi. Pohjois-Pohjanmaan tulevia sote-palveluita valmistelee PoPSTer-hanke. Hankkeen yksi alatyöryhmä on ”Lapset ja perheet”. Työryhmä koostuu osaavista, lasten ja perheiden kanssa tiiviisti työtä tekevistä asiantuntijoista. Hyvä lisä työryhmän työhön saadaan myös alueella meneillään olevista lapsen ja perheen hyvinvointia tukevista hankkeista. Hankkeissa on mukana lapsia, nuoria ja kokonaisia perheitä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden suunnittelussa, järjestämisessä ja toteuttamisessa tulee varmistaa lasten ja nuorten kuuleminen sekä mukana olo jo palveluja suunniteltaessa ja niitä kehitettäessä. Lapsilla ja nuorilla tulee olla mahdollisuus saada riittävää tietoa asioista heidät parhaiten tavoittavalla ja heidän parhaiten ymmärtämällään tavalla.

Sote- ja maakuntauudistus on mittaluokaltaan valtava rakennemuutos. Pohjois-Pohjanmaalla muutosta on rakentamassa suuri joukko eri alojen osaajia ja asiantuntijoita sekä kokemusasiantuntijoita. Kaikkien osapuolten tahtotila ja asenne on varmasti tehdä oma osuutensa mahdollisimman hyvin. Tämä puolestaan ruokkii odotuksia siitä, että näillä eväillä oikeasti saadaan aikaan lasten hyvinvointia ja turvaa tukevia palveluja. Uskon että vastaavaa valmistelua tehdään myös muissa maakunnissa. Toimiva asiakaslähtöinen palvelujärjestelmä ja palveluasenteella työtä tekevä henkilökunta turvaavat lapsille oikeudet kuulluksi tulemiseen, oikeudenmukaiseen kohteluun ja heidän tarvitsemiinsa palveluihin. Olisi hienoa, jos voisimme ottaa yhteiseksi tavoitteeksi, että lapset istuvat uusissa sote-vankkureissa kunniapaikalla, sen sijaan että jäisivät niiden rattaisiin.


Arvot elämässämme

Marja-Leena Kemppainen, pääkirjoitus, Auta Lasta -lehti 2015


Arvot ja arvokeskustelu ovat tuttuja käsitteitä suurimmalle osalle suomalaisia. Arvoja pohditaan ja arvokeskustelua käydään monissa yhteyksissä ja usein varsinkin työhön ja sen kehittämiseen liittyvissä tilanteissa. Pohditaan työn ja toiminnan arvopohjaa. Yritykset ja yhteisöt hakevat myös usein imagollista lisäarvoa arvojaan julkistamalla. Toimintastrategiat pyritään laatimaan sellaisiksi, että ne kumpuaisivat tarkoin valituista, hyviksi koetuista arvoista. Arvot määrittävät senkin mitä me yksiöihmisinä pidämme elämässämme tärkeänä ja tavoittelemisen arvoisena. Arvot ohjaavat elämämme priorisointeja. Tekomme ja valintamme heijastavat arvojamme. Asennoitumisemme toisiin ihmisiin kuvastaa arvojamme. Suhtautuminen työtovereihin ja lähimmäisiin laajemminkin on arvojen määrittämää.

Yhteiskunnassa sen lainsäädäntö ja muut normit heijastavat yhteiskunnan sen hetkistä arvomaailmaa. Monimuotoinen sosiaaliturva kuvastaa yhteiskunnan tukiverkoston arvojärjestystä. Päätettäessä taloudellisten resurssien kohdentamisesta ja jaosta päätösten perusteet nousevat yleensä arvoista ja niissä tilanteissa raha toimii valintojen ja ratkaisujen merkittävyyden mittarina.

Niin yhteisön kuin yksityisen ihmisenkin on hyvä aika ajoin pysähtyä miettimään, mikä meille elämässä on arvokasta ja mikä taas vähemmän tärkeää. Asettuminen kasvokkain oman arvopohjan kanssa kirkastaa niin tavoitteita kuin ihanteitakin. Tällöin tärkeiksi koetut arvot saavat olla näyttämässä kasvamisen ja kehittymisen suuntaa. Ne kertovat, minkä olisi muututtava tai oltava toisin, jotta kehitystä parempaan voisi tapahtua. Vaikka arvokeskustelu tuntuu nykyisin saaneen entistä korostuneemman roolin, ei pidä ajatella niin, että yhteisöjemme tai koko yhteiskuntamme elo tähän saakka olisi ollut eettisesti huteraa tai arvoköyhää. Monessakin mielessä on yhteiskuntamme aina ollut selkeän arvotietoinen eikä arvokeskustelu ole koskaan ollut meille täysin vierasta. Ehkä tämän päivän arvokeskustelu tulisikin ymmärtää niin, että meidän tehtävämme on pohtia, millä edellytyksillä monet jo aiemmin tiedossa olleet arvot ja ihanteet voisivat konkretisoitua ja tulla toimivaksi todellisuudeksi keskuudessamme. Ydinkysymys tässä pohdinnassa lieneekin se, mille perustukselle elämämme ja yhteiskuntamme arvotalo rakennetaan, jotta meillä jokaisella olisi hyvä ja turvallinen elämä ja voisimme iloisin mielin tehdä työtä yhteisten päämäärien hyväksi.

Erilaisten arvojen tärkeysjärjestyksen, merkityksen ja painoarvon punninta on sekä yksilölle että yhteisölle jatkuva haaste. Pohdinta ei saisi lakata eikä urautua. Ihmisen ja hänen toimintaympäristönsä kehittyminen ja muuttuminen haastavat jatkuvaan arvotyöskentelyyn. Yhdentynyt Eurooppa, globalisoitunut maailma, uudenlaiset uhat ja epävarmuustekijät muistuttavat siitä nyt enemmän kuin koskaan. Jatkuvassa muutosten virrassa ei ole varaa jäädä paikoilleen.

Vuoden kääntyessä viimeisille viikoilleen ja adventin aikaan on ajankohtaista muistaa kaksi varsin keskeistä arvoa. Molemmat arvot ovat kautta vuosikymmenten olleet suomalaisuuden kantavia voimia ja kansamme voimanlähteitä. Molempia näitä arvoja todennetaan kynttilällä ja tulen liekillä. Itsenäisyyspäivänä sytytetään kynttilä vapaudelle ja adventtisunnuntaisin sytytetään kynttilä kertomaan joulun Herran odotuksesta. Hänen, joka julisti ilosanomaa rauhasta, vapaudesta ja anteeksiannosta koko maailmaan. Hänen, joka omalla toiminnallaan mullisti koko ihmiskuntaa koskevat arvokäsitykset. Molemmat kynttiläsymbolit ilmentävät arvoja, jotka viitoittavat tietä ihmisarvoiseen, hyvään ja turvalliseen elämään.